Vaikka mä perus pessimisti olinkin, niin kyllä ne vaan oli veriarvot korjautuneet. Neutrofiilit oli yli yhden ja leukkarit yli kahden. Hemoglobiini perus 111 ja trombosyytit viitearvoissa(!). Aika harvoin on mikään viitearvoissa, joten se on aina pienen juhlistamisen paikka. Verikokeissa oli yllärikin venaamassa, kun piti antaa myös virtsanäyte. Varmaan varuilta tuohon infektioon liittyen halusivat sen katsella, mutta eipä siinäkään mitään ihmeellistä ollut.
Eli torstaina alkaa hoito, kuten suunniteltu. Se on ihan hyvä, koska heti hoitojen jälkeen on kuvaukset ja työneuvottelut. Otin pikku pikku riskillä neuvottelut heti hoitojen jälkeen, koska noita aikoja on johtajismiesten kanssa niin hankalaa sopia. Kyllä sen tunnin pari jaksaa hyvän asian puolesta skarpata :)
Vappu menee yllättäen aika rauhallisesti. Parit alkoholittomat oluet ostin ja alkoholitonta simaa. Avopuolison serkku puolisoineen tulee käymään ja huomenna mennään mahdollisesti kaivariin. Vähän vielä omalta kohdalta kysymysmerkki, että jaksaako lähteä, kun siinä tulee käppäilyä melkoisesti. Toisaalta tuskin se pahaa tekee, joten pitänee yrittää skarpata, jos suinkin vaan kykenee.
Viettäkäähän muut vähän railakkaampi vappu, kun siihen saatatte jopa kyetä.
t. Madratios
tiistai 30. huhtikuuta 2013
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Neutrofiilit ja sädehoidon suunnittelu
Taas oli kontrollilabroissa neutrofiilit tulleet alas. Leukosyytit oli pysyneet vielä yli yhden, mutta neutrofiilit oli tosiaan jälleen 0,5. Ne kun zarzion avulla nousivat jo viitearvoihin, mutta ei se luuydin oikein enää jaksa pitää niitä siellä.
Vapun takia seuraavat labrat onkin jo tiistaina ja hoidon olisi määrä alkaa torstaina. Varmastihan tuossa jotain häslinkiä taas tulee, koska enpä usko, että tuossa ajassa mitään ihmeitä neutrofiileille tapahtuu. Yleensä ne alkavat siis lääkärit miettiä, että voidaanko hoitoa antaa. Toisaalta aina ne on tähänkin asti sen antaneet.
Kysyin muuten viimeksi osastolla ollessani, että miksi kuvauksiani päätettiin aikaistaa ja vastaus oli se, mitä vähän itseksein olin olettanutkin. Sädehoidossa on siis ruuhkaa ja sen takia sen suunnittelu pitää saada nopeasti käyntiin, että mulle saadaan hoitoajat varattua. Ajattelin syöpätoverin vinkkauksen ansiosta pyytää ilta-aikoja. Sillon parkkipaikkatilanne ei ole niin katastrofaalinen, niin voisi käydä vaikka autolla hoidoissa, kun siellä joka arkipäivä niiden aikana joutuu ravaamaan.
Pari päivää sitten sieltä lappunen tulikin jo erikoissädehoito-osastolta, jossa kutsuttiin hoidon suunnittelutapaamiseen 17.5. Avopuolisokin bongasi lapun ja halusi ehdottomasti tulla mukaan. Kyselin siinä sitten, että eikö nää syöpähommat jo kyllästytä, mutta varmastihan tuollainen uusi hoito kiinnostaa ja haluaa siitä lisää kuulla. Noita lippulappuja kun tuolta luukusta harva se päivä tippuu, niin luonnollisestihan olin unohtanut tuostakin kertoa :)
t. Madratios
Vapun takia seuraavat labrat onkin jo tiistaina ja hoidon olisi määrä alkaa torstaina. Varmastihan tuossa jotain häslinkiä taas tulee, koska enpä usko, että tuossa ajassa mitään ihmeitä neutrofiileille tapahtuu. Yleensä ne alkavat siis lääkärit miettiä, että voidaanko hoitoa antaa. Toisaalta aina ne on tähänkin asti sen antaneet.
Kysyin muuten viimeksi osastolla ollessani, että miksi kuvauksiani päätettiin aikaistaa ja vastaus oli se, mitä vähän itseksein olin olettanutkin. Sädehoidossa on siis ruuhkaa ja sen takia sen suunnittelu pitää saada nopeasti käyntiin, että mulle saadaan hoitoajat varattua. Ajattelin syöpätoverin vinkkauksen ansiosta pyytää ilta-aikoja. Sillon parkkipaikkatilanne ei ole niin katastrofaalinen, niin voisi käydä vaikka autolla hoidoissa, kun siellä joka arkipäivä niiden aikana joutuu ravaamaan.
Pari päivää sitten sieltä lappunen tulikin jo erikoissädehoito-osastolta, jossa kutsuttiin hoidon suunnittelutapaamiseen 17.5. Avopuolisokin bongasi lapun ja halusi ehdottomasti tulla mukaan. Kyselin siinä sitten, että eikö nää syöpähommat jo kyllästytä, mutta varmastihan tuollainen uusi hoito kiinnostaa ja haluaa siitä lisää kuulla. Noita lippulappuja kun tuolta luukusta harva se päivä tippuu, niin luonnollisestihan olin unohtanut tuostakin kertoa :)
t. Madratios
keskiviikko 24. huhtikuuta 2013
Infektio ok
Tosiaan se tiistain pullo oli kuin olikin viimeinen. Veriarvot olivat sen verran korjautuneet, että infektiohoito suoneen tiputettavilla antibiooteilla voitiin lopettaa. Hoitoa kuitenkin jatketaan vielä viiden päivän ajan suun kautta otettavilla antibiooteilla, joilla tietysti varmistetaan, että infektio todella on kadonnut, ettei seuraava hoito viivästy.
Aamulla pitäisi taas raahautua kontrollilabraan. Luonnollisestikaan ei hirveästi kiinnostaisi raahautua aamulla yhtään minnekään, mutta pakko mikä pakko. Olisi kiva nukustella pitkään, mutta ei ne anna nukkua edes näin sairaslomalla.
Työkuviotkin starttailivat oletettua nopeammin ja neuvotteluita on luvassa hyvinkin nopeasti. Niin nopeasti, etten kerennyt edes henkisesti valmistautua, kun jo pitää potilaan näköisenä olla vakuuttelemassa tuntemattomia ihmisiä omasta hyvyydestään. Tietystikin loistavaa, että se näin päin starttaa, koska kyllä mä kaikille tahoille avoimesti olen kertonut missä mennään. Hyvä tietenkin, jos tämä erikoinen tilanteeni ja ajankohtani hakea töitä ei haittaa, kun sitä etukäteen niin kovin mietin.
Kyllä se siltikin kaikkiaan kummalliselta ja oudolta tuntuu. Mä tiedän, että aivot toimii entiseen malliin ja että olen vakuuttava, mutta tietoisuus ulkonäöstä ja tilanteesta tekee asiasta jotenkin kummallisen. Oudon. Hankala selittää.
Onpahan sekin taas yksi kokemus salkussa enemmän ja näillä sitä joutuu menemään. Toivotaan, että tuo maallinenkin puoli on maalissa pikapuoliin. Saisi sitten rauhassa keskittyä kuntoutumaan.
t. Madratios
Aamulla pitäisi taas raahautua kontrollilabraan. Luonnollisestikaan ei hirveästi kiinnostaisi raahautua aamulla yhtään minnekään, mutta pakko mikä pakko. Olisi kiva nukustella pitkään, mutta ei ne anna nukkua edes näin sairaslomalla.
Työkuviotkin starttailivat oletettua nopeammin ja neuvotteluita on luvassa hyvinkin nopeasti. Niin nopeasti, etten kerennyt edes henkisesti valmistautua, kun jo pitää potilaan näköisenä olla vakuuttelemassa tuntemattomia ihmisiä omasta hyvyydestään. Tietystikin loistavaa, että se näin päin starttaa, koska kyllä mä kaikille tahoille avoimesti olen kertonut missä mennään. Hyvä tietenkin, jos tämä erikoinen tilanteeni ja ajankohtani hakea töitä ei haittaa, kun sitä etukäteen niin kovin mietin.
Kyllä se siltikin kaikkiaan kummalliselta ja oudolta tuntuu. Mä tiedän, että aivot toimii entiseen malliin ja että olen vakuuttava, mutta tietoisuus ulkonäöstä ja tilanteesta tekee asiasta jotenkin kummallisen. Oudon. Hankala selittää.
Onpahan sekin taas yksi kokemus salkussa enemmän ja näillä sitä joutuu menemään. Toivotaan, että tuo maallinenkin puoli on maalissa pikapuoliin. Saisi sitten rauhassa keskittyä kuntoutumaan.
t. Madratios
tiistai 23. huhtikuuta 2013
Tulihan se, kun vähän potkii
Ei ne oxynormit nyt loppuviimein mitään karkkeja olekaan. Annostus vain täytyy olla kohdillaan. Tunnin välein, kolmen tunnin ajan otettu 20mg annos vei kivun kokonaan pois ja sain jopa nukuttuakin. Tuo annostusmäärä tässä kiputilanteessa ei aiheuttanut mitään huumaavia vaikutuksia, mutta hieman se väsyneeksi kieltämättä teki. Tokkuraiseksi.
Reissasin aamulla jo tänne osastolle ja nyt istun tässä sängyllä antibioottia imien. Se meneekin taas kanyylin kautta, kun päivystyksessä vierastetaan tuohon porttiin piikittämistä. Muutaman kerran kun siellä olen nyt käynyt vierailuilla, niin on tullut jo luovutettua portin suhteen. Ei se antibioottien kanssa niin iso paha ole noihin käsien suoniin niitä tiputella.
On siellä päivystyksessä poikkeuksiakin. Siis niitä, jotka porttiin uskaltavat piikittää, mutta kyllä tuo laskimoportti aika pitkälti on syöpäpotilaiden juttu ja muilla osastoilla sen käyttämistä vierastetaan.
Kohta tuo pullo onkin jo tippunut ja sitten vain venailen labratulokset. Niistä selviää, että pitääkö vielä huomenna tiputella lisää vai oliko tämä tällä erää tässä. Mitä todennäköisimmin lääkärikierron jälkeen pääsen lähtemään täältä taas.
t. Madratios
Reissasin aamulla jo tänne osastolle ja nyt istun tässä sängyllä antibioottia imien. Se meneekin taas kanyylin kautta, kun päivystyksessä vierastetaan tuohon porttiin piikittämistä. Muutaman kerran kun siellä olen nyt käynyt vierailuilla, niin on tullut jo luovutettua portin suhteen. Ei se antibioottien kanssa niin iso paha ole noihin käsien suoniin niitä tiputella.
On siellä päivystyksessä poikkeuksiakin. Siis niitä, jotka porttiin uskaltavat piikittää, mutta kyllä tuo laskimoportti aika pitkälti on syöpäpotilaiden juttu ja muilla osastoilla sen käyttämistä vierastetaan.
Kohta tuo pullo onkin jo tippunut ja sitten vain venailen labratulokset. Niistä selviää, että pitääkö vielä huomenna tiputella lisää vai oliko tämä tällä erää tässä. Mitä todennäköisimmin lääkärikierron jälkeen pääsen lähtemään täältä taas.
t. Madratios
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Annokset kovenee
Perse. Pukkasi taas sellaiset luustosäryt, että ei taas mitään järkeä. Kuudessa tunnissa 40mg Oxynormia kahden 10mg ja yhden 20mg kerta-annoksen muodossa lievensi kipua niin, että voin näin seisaaltaan olemaan ilman pakkoliikkeitä. Istumaan ei pysty, puhumattakaan makuulle menemisestä.
Käytiin vuoropuhelua aiheesta taas kerran osaston kanssa ja vihdoin sieltä tuli selkeitä ohjeita ja toteama, että kivunlievitys taitaa nyt olla täysin riittämätön. Annoksia nostettiin niin, että otan 20mg annoksen tunnin välein seuraavan kahden tunnin ajan ja jos se ei auta niin, että pääsen kivutta makuulle, menen osastolle saamaan samaa tavaraa suoneen. Se on sitten vahvempaa ja tehokkaampaa se.
Nyt tuon 20mg annoksen jälkeen voin siis seisoskella ilman pakkoliikkeitä ja kirjoitella tekstiäkin, mutta istumaan ei pysty, eikä todellakaan makaamaan. Silloin alkaa pakkoliikkeet. Uutena juttuna kipu tuntuu nyt myös niskassa. Sen huomasin aika kivuliaasti hampaita pestessä, kun kurotuin imemään vettä hanasta. Seisotaan sitten ja toivotaan, että kohta pääsisi makoilemaan. Onneksi Nelonen Pro näyttää lätkää, nyrkkeilyä ja freestyle motocrossia pitkälle aamuyöhön.
Muuten nämä annokset ei tunnu aiheuttavan sen kummempia trippejä tai muitakaan sivareita. Säryt itsessään kylläkin tuntuu pahenevan ja pitenevän kerta kerralta, joten kylläpä olen melkoisen onnellinen, että tuosta kasvutekijästä pääsee kohtapuoliin eroon.
Jos nyt joku kysyisi multa, että mikä on syöpähoidoissa pahinta, niin vastaisin sen olevan kasvutekijästä johtuvat luukivut ja hoitojen aikaiset vessakäyntien hajut. Ilman noita tää ois rannalla makoilua. Mun kohdalla siis. Muista potilaista en tietenkään voi sanoa.
t. Madratios
Käytiin vuoropuhelua aiheesta taas kerran osaston kanssa ja vihdoin sieltä tuli selkeitä ohjeita ja toteama, että kivunlievitys taitaa nyt olla täysin riittämätön. Annoksia nostettiin niin, että otan 20mg annoksen tunnin välein seuraavan kahden tunnin ajan ja jos se ei auta niin, että pääsen kivutta makuulle, menen osastolle saamaan samaa tavaraa suoneen. Se on sitten vahvempaa ja tehokkaampaa se.
Nyt tuon 20mg annoksen jälkeen voin siis seisoskella ilman pakkoliikkeitä ja kirjoitella tekstiäkin, mutta istumaan ei pysty, eikä todellakaan makaamaan. Silloin alkaa pakkoliikkeet. Uutena juttuna kipu tuntuu nyt myös niskassa. Sen huomasin aika kivuliaasti hampaita pestessä, kun kurotuin imemään vettä hanasta. Seisotaan sitten ja toivotaan, että kohta pääsisi makoilemaan. Onneksi Nelonen Pro näyttää lätkää, nyrkkeilyä ja freestyle motocrossia pitkälle aamuyöhön.
Muuten nämä annokset ei tunnu aiheuttavan sen kummempia trippejä tai muitakaan sivareita. Säryt itsessään kylläkin tuntuu pahenevan ja pitenevän kerta kerralta, joten kylläpä olen melkoisen onnellinen, että tuosta kasvutekijästä pääsee kohtapuoliin eroon.
Jos nyt joku kysyisi multa, että mikä on syöpähoidoissa pahinta, niin vastaisin sen olevan kasvutekijästä johtuvat luukivut ja hoitojen aikaiset vessakäyntien hajut. Ilman noita tää ois rannalla makoilua. Mun kohdalla siis. Muista potilaista en tietenkään voi sanoa.
t. Madratios
Lomalle mars
Veriarvot oli sen verran korjautuneet, että pääsin himaan lomailemaan. Aamulla pitää kuitenkin mennä vielä labroihin, sekä ottamaan antibiootit osastolle. Pois pitäisi taas päästä, kunhan labratulokset vain valmistuu. Jos niissä siis ei mitään ihmeellistä löydy. Hyvällä tuurilla on viimeiset antibiootit tällä erää, vaikka ei niiden tiputtamisessa kauaa nokka tuhise, kun toinen munuaisille vahingollinen tavara päätettiin parantuneiden veriarvojen takia lopettaa. Puolisen tuntia siis ja päälle huuhtelut, niin siinä on vuorokauden annos.
Arvothan on siis neutrofiilien osalta palautuneet zarzion ansiosta, mutta nyt se taas toi mukanaan nämä luukivut, jotka aamusta asti kovenevana ovat vaivanneet. Jouduin vielä aamulla piikittämään yhden tujauksen, joten voi tulla pitkät kivut. Ensimmäiset 10mg oxynormia otin jo ja ainakin vielä tässä vaiheessa tuntui edes vähän hillitsevän tuota rintalastan painepumppailua.
Tämän kiputason kanssa vielä selviää, mutta jos kovenee, niin rankkaa tulee. Siinä tapauksessa se on yritettävä mitä 20mg sanoo. Ainakaan nyt 10mg ei edes ruennut väsyttämään, joten tehot taitaa todella tuon kivun lievitykseen upota. Ja kyllähän sen tietysti huomaa tästäkin, että pystyy vielä tekstiä tuottamaan. Jos kivut on huipussaan, niin edes yhden lauseen kirjoittaminen ei meinaa onnistua.
Seisaallaan kun on paras olla, niin kävin sitten koirien kanssa ulkoilemassa. Kyllä juili kumartelu rintalastassa ja alaselässä, mutta kävellessä kipua ei juurikaan tunnu.
t, Madratios
Arvothan on siis neutrofiilien osalta palautuneet zarzion ansiosta, mutta nyt se taas toi mukanaan nämä luukivut, jotka aamusta asti kovenevana ovat vaivanneet. Jouduin vielä aamulla piikittämään yhden tujauksen, joten voi tulla pitkät kivut. Ensimmäiset 10mg oxynormia otin jo ja ainakin vielä tässä vaiheessa tuntui edes vähän hillitsevän tuota rintalastan painepumppailua.
Tämän kiputason kanssa vielä selviää, mutta jos kovenee, niin rankkaa tulee. Siinä tapauksessa se on yritettävä mitä 20mg sanoo. Ainakaan nyt 10mg ei edes ruennut väsyttämään, joten tehot taitaa todella tuon kivun lievitykseen upota. Ja kyllähän sen tietysti huomaa tästäkin, että pystyy vielä tekstiä tuottamaan. Jos kivut on huipussaan, niin edes yhden lauseen kirjoittaminen ei meinaa onnistua.
Seisaallaan kun on paras olla, niin kävin sitten koirien kanssa ulkoilemassa. Kyllä juili kumartelu rintalastassa ja alaselässä, mutta kävellessä kipua ei juurikaan tunnu.
t, Madratios
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Osastolla taas
Pari päivää lämmön sahailua ja oltiin taas siinä pisteessä, että edessä oli taksimatka päivystykseen. Neutrofiilithan ne oli taas romahtaneet ja nyt sitten ollaan antibioottitiputuksissa muutama päivä.
Kurkku on vähän kipeä ja syöminen on sen johdosta ollut hankalaa. Paino on taas sen ansiosta päässyt laskemaan ja nyt onkin keittosuolat kiinni, kun juominenkin on yllättäen hidasta ja sen verran kivuliasta, että sitäkään ei mielellään tee.
Ei siis mitään uutta. Tälläkin kertaa tuo kahden päivän hoito infektion aiheutti ja nyt taas parannellaan. Zarzio aloitettiin uudelleen ja kerran vuorokaudessa parit suonensisäiset antibiootit.
t. Madratios
Kurkku on vähän kipeä ja syöminen on sen johdosta ollut hankalaa. Paino on taas sen ansiosta päässyt laskemaan ja nyt onkin keittosuolat kiinni, kun juominenkin on yllättäen hidasta ja sen verran kivuliasta, että sitäkään ei mielellään tee.
Ei siis mitään uutta. Tälläkin kertaa tuo kahden päivän hoito infektion aiheutti ja nyt taas parannellaan. Zarzio aloitettiin uudelleen ja kerran vuorokaudessa parit suonensisäiset antibiootit.
t. Madratios
torstai 18. huhtikuuta 2013
Torstai on toivoa täynnä
Vaikka toisin luulin, oli neutrofiilit ja leukosyytit molemmat yli yhden, kun tänään taas kävin itseäni testauttamassa. Olo on ollut sellainen, että ajattelin niiden olevan automaattisesti lähellä nollaa.
Punainen aine tosin ei sinällään ole tälläkään kertaa odotuksia pettänyt, vaan kurkku alkoi kipeytyä tänään ja suussa alkoi muutenkin tuntumaan haavaumien poikasia. Limakalvovaurioita siis. Tulevat päivät näyttää mihin suuntaan tämä kehittyy. Ja vaikka tilastot ennustavatkin toista, niin jaksan silti uskoa (ainakin vähän), että tällä kertaa infektiolta välttyisin. Ja olisihan se kivaa, että tuohon syömiseenkään ei monen päivän taukoa tulisi.
Väsyttänyt on edelleen paljon ja se johtunee noista aineista, ei niinkään unen puutteesta. On tässä kuitenkin onneksi suhteellisen toimintakykyisenä säilytty.
Sairasloman jatkolappuja ei ole näkynyt, vaikka ne luvattiin postittaa. Saisivat nyt postitella ne tänne, niin pääsisi hoitamaan sen alta pois. Tuosta Kelasta kun ei aina tiedä, niin ei olisi sitten jännäkakka housussa, kun rahaa tulee näillä päätöksillä vain toukokuun loppuun. Jos ei huomenna ala kuulua, niin se on varmaan soiteltava niiden perään.
Jostain syystä myös mun kuvaukset oli aikataulutettu heti seuraavan hoidon jälkeen, vaikka nekin piti viime tiedon mukaan olla vasta viimeisen hoitokerran jälkeen. Mikähän siinäkin on syynä? Olivat alunperin laittaneet molemmat kuvaukset heti seuraavan hoidon jälkeiselle päivälle, mistä kylläkin jo älähdin. Ei toivoakaan, että jaksaisin tuolla ravailla pitkin raittia ja odotella kuvauksia, kun hoito on loppunut edellisenä päivänä. TT:n saivatkin siirrettyä parilla päivällä eteenpäin, mutta magneetti on heti hoidon jälkeen. Sanoivat vielä, että voisinhan minä jäädä hoidon jälkeen osastolle, josta saisin kyyditykset kuvauksiin. Vastasin ystävällisesti, että ei käy.
t. Madratios
Punainen aine tosin ei sinällään ole tälläkään kertaa odotuksia pettänyt, vaan kurkku alkoi kipeytyä tänään ja suussa alkoi muutenkin tuntumaan haavaumien poikasia. Limakalvovaurioita siis. Tulevat päivät näyttää mihin suuntaan tämä kehittyy. Ja vaikka tilastot ennustavatkin toista, niin jaksan silti uskoa (ainakin vähän), että tällä kertaa infektiolta välttyisin. Ja olisihan se kivaa, että tuohon syömiseenkään ei monen päivän taukoa tulisi.
Väsyttänyt on edelleen paljon ja se johtunee noista aineista, ei niinkään unen puutteesta. On tässä kuitenkin onneksi suhteellisen toimintakykyisenä säilytty.
Sairasloman jatkolappuja ei ole näkynyt, vaikka ne luvattiin postittaa. Saisivat nyt postitella ne tänne, niin pääsisi hoitamaan sen alta pois. Tuosta Kelasta kun ei aina tiedä, niin ei olisi sitten jännäkakka housussa, kun rahaa tulee näillä päätöksillä vain toukokuun loppuun. Jos ei huomenna ala kuulua, niin se on varmaan soiteltava niiden perään.
Jostain syystä myös mun kuvaukset oli aikataulutettu heti seuraavan hoidon jälkeen, vaikka nekin piti viime tiedon mukaan olla vasta viimeisen hoitokerran jälkeen. Mikähän siinäkin on syynä? Olivat alunperin laittaneet molemmat kuvaukset heti seuraavan hoidon jälkeiselle päivälle, mistä kylläkin jo älähdin. Ei toivoakaan, että jaksaisin tuolla ravailla pitkin raittia ja odotella kuvauksia, kun hoito on loppunut edellisenä päivänä. TT:n saivatkin siirrettyä parilla päivällä eteenpäin, mutta magneetti on heti hoidon jälkeen. Sanoivat vielä, että voisinhan minä jäädä hoidon jälkeen osastolle, josta saisin kyyditykset kuvauksiin. Vastasin ystävällisesti, että ei käy.
t. Madratios
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Kakka haisee
Onpas mennyt pitkään toipuessa tästä rännityksestä. Tänään on oikeastaan ollut ensimmäinen päivä, kun olen täydellä syöpäläisen teholla touhuillut hommia. Tähän asti on käytännössä mennyt puoliunessa tämä arkinen aherrus. Ruokahalukin on onneksi pikkuhiljaa palaillut lähinnä palautuneen makuaistin ansiosta, mutta tosiaan ihmeen väsynyt olo on ollut.
Aamu kuitenkin starttasi aikaisin, kun kävin hakemassa isomman koiran hoidosta heti aamutuimaan. Jumaleissön noita koiran paskoja. Ei ole paikkaa mihin laskea oma koira shitille, kun astuu aina toisen koiran kakkaan. Ei riitä ymmärrys, että kaupunkioloissa ihmiset ei kerää elukoidensa jätöksiä. En keksi mitään järjettömämpää, kuin siivota toisen koiran paskaa omasta koirasta. Ja sitä paskaa on kaikkialla. Ihan joka paikassa.
Aamuverenpaineet kun em. Syystä oli vähän laskeneet, niin imaisin hiukan kahvia koneeseen. Huti. Ainakin mahan mielestä. Eikä se vielä ihan normilta tuo kahvi maistukaan. Yritin siinä sitten vielä torkkua, mutta eihän siitä mitään tullut kun maha mölysi ja piti hereillä. Ei jäänyt vaihtoehtoja, kuin suunnata kesärenkaiden vaihtoon. Tuli samalla siivottua autokin.
Illalla sain inspiraation duunailla työhakemusta yhteen kohtuullisen mielenkiintoiseen positioon. Jäin vähän hifistelemään, niin meinasi mennä myöhäänkin. Sisältöähän siihen ei tullut nimeksikään, mutta ainakin ulkoasultaan tuli aika hieno. Tänään jos vielä jaksaisi runot sinne vääntää, niin voisi ensimmäisen hakemuksen laittaa maailmalle.
Pakko kyllä sanoa, että todella mielenkiinnolla odotan, että miten ihmiset reagoi, kun syöpäläisen näköisenä menen juttelemaan työkuvioista. Tokihan mä tilanteesta johtuen siitä olen käytännössä pakotettu etukäteen kertomaan, mutta silti se on mielenkiintoista. Tai sit se on vaan mun päässä ja ketään ei oikeasti kiinnosta. Mut voisinko mä oikeasti itse palkata jonkun fyysisesti sairaan näköisen, vaikka lupauksia paremmasta huomisesta olisikin? En oikeasti tiedä.
Jos taas siirrytään tulevaisuuden haihattelusta tähän päivään, niin hitusen kieltämättä tuo olotila huolettaa, mutta huomenna on onneksi verikokeet. Muuten ihan ok, mutta vähän tuollainen neutropenia meininki. Lämpöä on tänään pidellyt 37 tuntumassa, vaikka piikit on vielä päällä. Jostain syystä mun piti aloittaa piikittämään vasta maanantaina. En tiedä miksi, enkä ole vaivautunut kysymään. Tarkistin vain, että onko varmasti oikein ja kuulemma oli. Nopeasti sitä näköjään kaavoihin kangistuu, kun tuollaiset poikkeamat ajankohdissa heti huomaa.
Nyt kuitenkin taas tarpomaan tuonne kakkamaailmaan. Sen jälkeen voikin putsata lattiat samasta aineesta. Ja suihkun. Ja koirat. Että ottakaa vaan niitä elukoita!
t. Madratios
Aamu kuitenkin starttasi aikaisin, kun kävin hakemassa isomman koiran hoidosta heti aamutuimaan. Jumaleissön noita koiran paskoja. Ei ole paikkaa mihin laskea oma koira shitille, kun astuu aina toisen koiran kakkaan. Ei riitä ymmärrys, että kaupunkioloissa ihmiset ei kerää elukoidensa jätöksiä. En keksi mitään järjettömämpää, kuin siivota toisen koiran paskaa omasta koirasta. Ja sitä paskaa on kaikkialla. Ihan joka paikassa.
Aamuverenpaineet kun em. Syystä oli vähän laskeneet, niin imaisin hiukan kahvia koneeseen. Huti. Ainakin mahan mielestä. Eikä se vielä ihan normilta tuo kahvi maistukaan. Yritin siinä sitten vielä torkkua, mutta eihän siitä mitään tullut kun maha mölysi ja piti hereillä. Ei jäänyt vaihtoehtoja, kuin suunnata kesärenkaiden vaihtoon. Tuli samalla siivottua autokin.
Illalla sain inspiraation duunailla työhakemusta yhteen kohtuullisen mielenkiintoiseen positioon. Jäin vähän hifistelemään, niin meinasi mennä myöhäänkin. Sisältöähän siihen ei tullut nimeksikään, mutta ainakin ulkoasultaan tuli aika hieno. Tänään jos vielä jaksaisi runot sinne vääntää, niin voisi ensimmäisen hakemuksen laittaa maailmalle.
Pakko kyllä sanoa, että todella mielenkiinnolla odotan, että miten ihmiset reagoi, kun syöpäläisen näköisenä menen juttelemaan työkuvioista. Tokihan mä tilanteesta johtuen siitä olen käytännössä pakotettu etukäteen kertomaan, mutta silti se on mielenkiintoista. Tai sit se on vaan mun päässä ja ketään ei oikeasti kiinnosta. Mut voisinko mä oikeasti itse palkata jonkun fyysisesti sairaan näköisen, vaikka lupauksia paremmasta huomisesta olisikin? En oikeasti tiedä.
Jos taas siirrytään tulevaisuuden haihattelusta tähän päivään, niin hitusen kieltämättä tuo olotila huolettaa, mutta huomenna on onneksi verikokeet. Muuten ihan ok, mutta vähän tuollainen neutropenia meininki. Lämpöä on tänään pidellyt 37 tuntumassa, vaikka piikit on vielä päällä. Jostain syystä mun piti aloittaa piikittämään vasta maanantaina. En tiedä miksi, enkä ole vaivautunut kysymään. Tarkistin vain, että onko varmasti oikein ja kuulemma oli. Nopeasti sitä näköjään kaavoihin kangistuu, kun tuollaiset poikkeamat ajankohdissa heti huomaa.
Nyt kuitenkin taas tarpomaan tuonne kakkamaailmaan. Sen jälkeen voikin putsata lattiat samasta aineesta. Ja suihkun. Ja koirat. Että ottakaa vaan niitä elukoita!
t. Madratios
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
Usvainen pää
Pari ensimmäistä päivää on nyt nukusteltu ja olo on ollut likimain samanlainen, kuin aikaisempienkin hoitojen jälkeen. Tämä kaksipäiväinen tosin aiheuttaa ärsyttävämmän kalvon tuonne suuhun, joka vääristä kaiken ruoan maun. Vähän keittoruokaa olen alas saanut ja äsken yhden pakastepizzan. Suklaata ja mässyäkin tuolla on odottelemassa, mutta sen verran oudolta maistuvat vielä, että ei hirviä ahmia.
Pahoinvoinnin estolääkkeitä on mennyt ihan normaaliin tahtiin ja pahoinvoinnin kanssa ei ole nytkään tarvinnut erikoisemmin painia. Ihailtavan hyvin nämä after hoidot ovatkin sen suhteen menneet. Pari päivää nappailen aina noita hyväksi havaittuja nappeja ja sen jälkeen ne saa jättää pois. Sairaalassa huono olo meinaa aina vaivata, mutta poistuu melko tehokkaasti, kun kotiin pääsee. Vieläkään en kuitenkaan koko sytojen aikana pitkää sylkeä heittänyt, joten helpollahan tässä on selvitty.
Eli sellainen usvainen olo vieläkin, joten taidanpa suunnata taas tuonne peiton alle hengailemaan. Jospa se siitä huomenissa alkaisi taas olo piristymään. Pitäisi käydä vaihtamassa kesärenkaat autoonkin.
t. Madratios
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Kohta kotiin
Pari tuntia vielä ja se olis sit rundi 11 siinä. Punaista kamaa tippuu viimeinen litra ja sen jälkenen pieni suonien huuhtelu ja himaan. Olo on ihan kohtuullisen pirteä, mitä nyt ruokahalu lähti kävelemään jo eilen. Iltapala ei enää uponnut ja huonetoverin ruokailujen ajaksi joutuu poistumaan huoneesta. Ei siis oikein kestä tuota hajua.
Suhteellisen kivuttomasti on mennyt tämä hoito, vaikka tokikin se rapsakka olo realisoituu täältä lähtiessä ja seuraavat pari päivää menee enemmän tai vähemmän nukustellessa. Pienehkö kalvo tuolla suussa taas on, joten saa nähdä mikä on ruokahalu hoidon jälkeen. Toivottavasti hyvä, koska kotoa tuli jo viestiä, että siellä on kokkailut käynnissä.
Tästäpä sitä kohta kotiin toipumaan siis.
t. Madratios
Suhteellisen kivuttomasti on mennyt tämä hoito, vaikka tokikin se rapsakka olo realisoituu täältä lähtiessä ja seuraavat pari päivää menee enemmän tai vähemmän nukustellessa. Pienehkö kalvo tuolla suussa taas on, joten saa nähdä mikä on ruokahalu hoidon jälkeen. Toivottavasti hyvä, koska kotoa tuli jo viestiä, että siellä on kokkailut käynnissä.
Tästäpä sitä kohta kotiin toipumaan siis.
t. Madratios
torstai 11. huhtikuuta 2013
Rundi 11
Neutrofiilit oli yön aikana nousseet yhden pintaan, joten nyt on parisen tuntia valuteltu tämän rundin sytostaatteja. Vinkristiiniä (se joka vie tunnon jaloista) ainakin meni jo pikkuruinen pullo ja muista mulla ei ole hajuakaan. Sitä punaista litkua on luvassa muutama litra ja huomenna pääsenkin jo pois.
Vaihdettiin noista neutrofiileistä henkilökunnan kanssa pari sanaa ja liian matalilla arvoilla hoitoa annettaessa on aika todennäköistä, että hoidon jälkeen saa vielä infektion päälle. Sellaisen tosin saa näistä kahden päivän seteistä, vaikka ne olis mitkä. Mä kuitenkin mielessäni tuulettelin neutrofiililukemaa, joka itsestä tuntuu ihan normiarvolta. Se kun tuntuu niin usein heiluvan tuolla nollan tietämissä.
Ruinasin lääkärinkierrolla lisää saikkuakin. Kyllä. Ja vaikka Sarasvuo tällaisesta turhasta saikuttelusta saarnaakin, niin ei haittaa. Tosin eipä siinä mitään ruinaamista ollut, kun alunperin oli määrätty vain toukokuun loppuun ja nyt sitäkin osataan paremmin arvioida, kun tiedetään miten pitkään hoidot oikeasti kestää. Elokuun loppuun saakka sitä nyt kirjoiteltiin, mutta kyllä mä aion duuniin suuntailla heti, kun sellainen löytyy. Silti aika mieletöntä - vuoden sairasloma!
Näitä saikkujuttujakin joutuu vähän etuperoisesti miettimään, kun noissa kelan jutuissa saattaa joskus aina kestää. Ettei vaan käy niin, että maksuihin tulee katko ja syöpälaisen massit lopu. 300 päivääkään ei ole vielä täynnä, joten sillä kyllä pärjäilee, kun on noita veroja joskus maksanutkin. Ei siis pelkästään kuluttanut.
Yritin vähän kysellä, että milloinkahan sitä voisi hoitojen jälkeen ottaa lisää mustetta ihoon, mutta ei oikein osattu tarkasti sanoa. Mun käyttämällä artistilla kun on melkoisen pitkä jono, niin pitäisi rueta pikkuhiljaa varailemaan, jos mielii syksyllä itsensä piinapenkkiin saada. Näistä neulanpistoista kun ei tarpeekseen saa, niin pitäähän se nyt vapaaehtoisesti mennä sinne itseään kiduttamaan. Ei ole kyllä vielä mitään selkeää ideaa mitä sinne laittaisi, mutta tuskin nyt mitään Specsavers logoa kuitenkaan. Ehkä jotain tikku-ukkoja. Pääkalloja nyt ainakin.
Jos osaisin piirtää, niin hahmottelisin ideaa tässä aikani kuluksi, mutta kun en osaa, niin makoilenpa sitten vaan.
t. Madratios
Vaihdettiin noista neutrofiileistä henkilökunnan kanssa pari sanaa ja liian matalilla arvoilla hoitoa annettaessa on aika todennäköistä, että hoidon jälkeen saa vielä infektion päälle. Sellaisen tosin saa näistä kahden päivän seteistä, vaikka ne olis mitkä. Mä kuitenkin mielessäni tuulettelin neutrofiililukemaa, joka itsestä tuntuu ihan normiarvolta. Se kun tuntuu niin usein heiluvan tuolla nollan tietämissä.
Ruinasin lääkärinkierrolla lisää saikkuakin. Kyllä. Ja vaikka Sarasvuo tällaisesta turhasta saikuttelusta saarnaakin, niin ei haittaa. Tosin eipä siinä mitään ruinaamista ollut, kun alunperin oli määrätty vain toukokuun loppuun ja nyt sitäkin osataan paremmin arvioida, kun tiedetään miten pitkään hoidot oikeasti kestää. Elokuun loppuun saakka sitä nyt kirjoiteltiin, mutta kyllä mä aion duuniin suuntailla heti, kun sellainen löytyy. Silti aika mieletöntä - vuoden sairasloma!
Näitä saikkujuttujakin joutuu vähän etuperoisesti miettimään, kun noissa kelan jutuissa saattaa joskus aina kestää. Ettei vaan käy niin, että maksuihin tulee katko ja syöpälaisen massit lopu. 300 päivääkään ei ole vielä täynnä, joten sillä kyllä pärjäilee, kun on noita veroja joskus maksanutkin. Ei siis pelkästään kuluttanut.
Yritin vähän kysellä, että milloinkahan sitä voisi hoitojen jälkeen ottaa lisää mustetta ihoon, mutta ei oikein osattu tarkasti sanoa. Mun käyttämällä artistilla kun on melkoisen pitkä jono, niin pitäisi rueta pikkuhiljaa varailemaan, jos mielii syksyllä itsensä piinapenkkiin saada. Näistä neulanpistoista kun ei tarpeekseen saa, niin pitäähän se nyt vapaaehtoisesti mennä sinne itseään kiduttamaan. Ei ole kyllä vielä mitään selkeää ideaa mitä sinne laittaisi, mutta tuskin nyt mitään Specsavers logoa kuitenkaan. Ehkä jotain tikku-ukkoja. Pääkalloja nyt ainakin.
Jos osaisin piirtää, niin hahmottelisin ideaa tässä aikani kuluksi, mutta kun en osaa, niin makoilenpa sitten vaan.
t. Madratios
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
Labrojen kautta
Huomenna se alkaisi: rundi 11. Ehkä. Neutrofiilit oli reippaasti alle yhden, joten aamulla on vielä ylimääräiset labrat. Ilmeisesti haluavat tarkastaa, että trendi ei ole laskeva. On mulle muistaakseni hoito annettu vieläkin pienemmillä neutrofiileillä, mutta voihan se olla sidonnaista tiettyihin sytostaatteihinkin. Leukkarit kuitenkin oli yli 2 ja kai silläkin arvolla joku vaikutus on.
Olo on hyvä ja innolla odotan taas huomista myrkytystä. Toivottavasti se ei viivästy, koska viivästyminen pidentää koko loppu hoitojaksoa. Ei siis vain yhtä hoitokertaa. Yksittäisten hoitojen välillä on oltava se tietty breikki ja jos yksi viivästyy, kaikki viivästyy.
Rundi 11 kestää vain kaksi päivää ja on hoitona sieltä helpoimmasta päästä. Tosin kun katselin hoitohistoriaa, niin olen jokaisen kaksipäiväisen hoidon jälkeen ollut myös infektiohoidossa. Jos siis tilastoja tuijottaa, niin sellainen lienee tämänkin kerran jälkeen luvassa. Usein näissä hoidoissa tarjoiltava punainen sytostaatti repii myös suun limakalvot hajalle, joka ei niin hauskaa ole sekään.
Ihan hyvä fiilis kuitenkin miettiä, että pikkuhiljaa alkaa olemaan sytostaatit vähissä ja toukokuun loppuun mennessä ne olis taputeltu. 9kk sytoja on silloin takana ja on kyllä ollut melkoinen syksy ja talvi. Voin sanoa, että ei tule sytoja ikävä. Mutta ennen kuin alan sikaria vetämään, niin lusitaan nyt loppuun ensin.
t. Madratios
Olo on hyvä ja innolla odotan taas huomista myrkytystä. Toivottavasti se ei viivästy, koska viivästyminen pidentää koko loppu hoitojaksoa. Ei siis vain yhtä hoitokertaa. Yksittäisten hoitojen välillä on oltava se tietty breikki ja jos yksi viivästyy, kaikki viivästyy.
Rundi 11 kestää vain kaksi päivää ja on hoitona sieltä helpoimmasta päästä. Tosin kun katselin hoitohistoriaa, niin olen jokaisen kaksipäiväisen hoidon jälkeen ollut myös infektiohoidossa. Jos siis tilastoja tuijottaa, niin sellainen lienee tämänkin kerran jälkeen luvassa. Usein näissä hoidoissa tarjoiltava punainen sytostaatti repii myös suun limakalvot hajalle, joka ei niin hauskaa ole sekään.
Ihan hyvä fiilis kuitenkin miettiä, että pikkuhiljaa alkaa olemaan sytostaatit vähissä ja toukokuun loppuun mennessä ne olis taputeltu. 9kk sytoja on silloin takana ja on kyllä ollut melkoinen syksy ja talvi. Voin sanoa, että ei tule sytoja ikävä. Mutta ennen kuin alan sikaria vetämään, niin lusitaan nyt loppuun ensin.
t. Madratios
torstai 4. huhtikuuta 2013
Naama kukkii
Kerran aikaisemminkin näiden hoitojen aikana alkoi naama kukkia ja nyt taas. Tosin tällä kertaa näyttäisi kukkivan jonkin verran enemmän. Finnejä siis pukkaa. Nyt onkin saanut olla ilman mitään uusia oireita, niin kiva, että tämä tuli piristämään arkea. Tosin viimeksi ainakin melko nopeasti nuo teini-iästä muistuttavat itsetunnon kohottimet itsestään katosivat, joten sopii toivoa, että niin tälläkin kertaa.
Muuten sivaririntamalla onkin ollut ihailtavan hiljaista. Havainnoin tuossa hiljattain, että jalkojen tunnottomuus on nyt levinnyt varpaista myös päkiöihin, eli myös ne ovat nyt sellaiset osin pinnasta tunnottomat. Ei kuitenkaan vieläkään tunnu kävelemistä haittaavan, joten kohtalonaan lienee edelleen seuranta. Pitää siitä kuitenkin mainita ensi viikolla osastolle kirjautuessa, vaikka tiedän jo, ettei se mihinkään vaikuta. Romut tuonne suoniin kuitenkin tungetaan, oli jalat tunnottomat tai ei. Tuntuu muuten melkoisen oudolta nuo jalat kaikkineen, kun tuota tunnotonta aluetta jo jonkin verran alkaa löytymään.
Viimeksi tallilla iskenyt akuutti rintalihasvihlaisukin taisi nyt paikallistua. Ainakin sellainen kipeä alue tuolla rintalihaksen oikealla laidalla on. Taisi siis portin kiinnikkeet säilyä ehjänä. Viimeks vihloi siis vasenta tissiä ja nyt oikeaa. Kyllä taitaa melkoisen varovaisesti joutua aloittelemaan kuntoutukset, kun tuntuu paikat venähtelevän milloin mistäkin arkisesta touhuilusta. Ja onhan tässä nyt 7kk oltukin tekemättä mitään. Pikkaisen tekis jo mieli päästä itseään rääkkämään! Vielä parit pikku hoidot ja ehkä sitten jo.
Kaikkiaan kuitenkin happi on siis jatkunut hyvänä, eikä infektioistakaan ole ollut merkkejä. Pientä ajoittaista kylmähorkkaa, mutta ei ole lämpöjä kuitenkaan nostellut. Kelikin on ollut loistava, niin on tullut touhuiltua kaikenlaista pientä. Ainakin muutamia verkkoja laskenut vesille töiden suhteen ja jotenkin jäänyt sellainen vaikutelma, että mahdollisuuksia ainakin piisaa. Optimihan olisi, että saisi naulattua työkuviot maaliin ennen kuin ihmiset jää kesälomille. Katsellaan miten hommat realisoituu.
t. Madratios
Muuten sivaririntamalla onkin ollut ihailtavan hiljaista. Havainnoin tuossa hiljattain, että jalkojen tunnottomuus on nyt levinnyt varpaista myös päkiöihin, eli myös ne ovat nyt sellaiset osin pinnasta tunnottomat. Ei kuitenkaan vieläkään tunnu kävelemistä haittaavan, joten kohtalonaan lienee edelleen seuranta. Pitää siitä kuitenkin mainita ensi viikolla osastolle kirjautuessa, vaikka tiedän jo, ettei se mihinkään vaikuta. Romut tuonne suoniin kuitenkin tungetaan, oli jalat tunnottomat tai ei. Tuntuu muuten melkoisen oudolta nuo jalat kaikkineen, kun tuota tunnotonta aluetta jo jonkin verran alkaa löytymään.
Viimeksi tallilla iskenyt akuutti rintalihasvihlaisukin taisi nyt paikallistua. Ainakin sellainen kipeä alue tuolla rintalihaksen oikealla laidalla on. Taisi siis portin kiinnikkeet säilyä ehjänä. Viimeks vihloi siis vasenta tissiä ja nyt oikeaa. Kyllä taitaa melkoisen varovaisesti joutua aloittelemaan kuntoutukset, kun tuntuu paikat venähtelevän milloin mistäkin arkisesta touhuilusta. Ja onhan tässä nyt 7kk oltukin tekemättä mitään. Pikkaisen tekis jo mieli päästä itseään rääkkämään! Vielä parit pikku hoidot ja ehkä sitten jo.
Kaikkiaan kuitenkin happi on siis jatkunut hyvänä, eikä infektioistakaan ole ollut merkkejä. Pientä ajoittaista kylmähorkkaa, mutta ei ole lämpöjä kuitenkaan nostellut. Kelikin on ollut loistava, niin on tullut touhuiltua kaikenlaista pientä. Ainakin muutamia verkkoja laskenut vesille töiden suhteen ja jotenkin jäänyt sellainen vaikutelma, että mahdollisuuksia ainakin piisaa. Optimihan olisi, että saisi naulattua työkuviot maaliin ennen kuin ihmiset jää kesälomille. Katsellaan miten hommat realisoituu.
t. Madratios
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)