Keuhkokuvat

Movember alkoi ja osallistuisin, jos nuo puikulat kasvaisi. Tai kasvaahan ne toisella puolella, mutta ei taitaisi näyttää kovinkaan fiksulta toispuoleinen räkäjarru. Avopuoliso sanoi, että mun olisi pitänyt alkaa kasvattamaan niitä jo heinäkuussa. Niin. Ei ole siunaantunut kovinkaan karvaisia geenejä. Välillä olen epäillyt, että onko mun faija edes mun faija, kun sillä on tukka pysynyt vieläkin päässä ja parta on melkoisen tiheä. Mulla ei pysy fleda menossa mukana ja partakin on amispojan tasoa. Taidan keskittyä muiden kannustamiseen puikuloiden kasvattamisessa ja sheivailla kerran viikkoon tuo oma puolikas.

Keuhkokuvat oli ja meni. Taidettiin ottaa tuossa parisen viikkoa sitten. Se on kontrollimetodina mukava, kun voi käydä matkalla töihin ja siinä ei kauaa mene. Aamulla kun menee, niin pääsee heti sisään. Pari minuuttia ja se on siinä.

Eihän tuolta soittoa tullut, joten homma kaiketi ok.

Fysiikka update: Paino on nyt 85kg ja kalorimäärät alkaa pikkuhiljaa olemaan siellä missä pitääkin. Nilkka alkaa pikkuhiljaa toimia ja treenit luistaa. Kunto kasvaa ja rääkki maistuu. Huomenna on lepopäivä ja seuraava treeni vedetään torstaina. Neljään treenikertaan viikossa olen nyt päässyt, joka on ihan jees. Lenkkeily ei nappaa vieläkään. Se on niin tylsää!

Tuli taas hammaslääkärikeikkaa, kun nuoruuden innolla työntöjä treenatessa unohdin tehdä kaksoisleuan ja työnsin sen tangon suoraan omaan leukaan. Alkoi suussa tuntua jotain kiinteitä palasia ja niinhän sieltä lähti hampaasta pala kävelemään. Miten mä osaankin niin hyvin. Ei onneksi koske, joten pitää joku päivä päivystyksessä korjauttamassa rikki mennyt leego.

Sain kuulla frendiltä, että ei tiedä ketään muuta, jolle tapahtuu erinäköisiä isompia ja pienempiä tapaturmia näin paljon. Jep. Kyllähän tuo aika usein tuntuu kolisevan. Noh, kohta pääsee taas parkkiin tykittämään laudalla, joten eiköhän siellä ainakin kylkiluut saa taas kyytiä. Lumilautailusta siis puhun. Saa nähdä osaako sitä enää.

Eli kutakuinkin normaalisti menee. Ei ahdista eikä vituta. Tulevaisuus tottakai näyttäytyy sattuneesta syystä vähän sumuisena pidemmällä aikavälillä ajateltuna, mutta ei sinänsä jarruta elämää mitenkään. Pitää vain pysyä liikkeessä!


t. Madratios